Nykyisellä tahdilla, jolla käytämme maaperää, saastutamme sitä ja otamme siltä enemmän kuin annamme takaisin, niinpä maaperän terveys tällä planeetalla näyttää huolestuttavalta.

Ilman, veden ja merien suojelu on ollut keskiössä globaalissa ilmastokeskustelussa jo vuosikymmeniä. Plastic Change -järjestön mukaan viljelymaassa olevien mikro- ja nanomuovien pitoisuuden on kuitenkin nyt arvioitu olevan jopa 4–23 kertaa suurempi kuin muovin pitoisuus merissä. Tämä on yllättävää, kun otetaan huomioon, kuinka paljon mediahuomiota muovi merissä saa ja kuinka vähän muovi maaperässä – sekä maaperän terveys yleensä. Tietenkin kaikki muovisaaste on haitallista, riippumatta siitä, missä elementissä se esiintyy, mutta tämä tieto tekee maaperän terveydestä aiheen, joka on syytä lisätä prioriteettilistalle.

Maaperä on ratkaisevan tärkeässä asemassa koko biotalouden kiertokulussa, ja se on elintärkeä edellytys koko olemassaolollemme. Maaperä on myös kaikkien ravintoketjujen ja maapallon biologisen monimuotoisuuden perusta. Sen tila heikkenee nopeasti, ja siksi se tulisi nostaa ilmastokeskustelussa etusijalle – ja kohdistaa siihen ainakin yksi tai kaksi ylimääräistä valokeilaa.

Maaperän terveyden heikkenemiseen liittyy kaksi päähuolenaihetta:

Pian meillä ei enää ole lainkaan käyttökelpoista maaperää.
Maaperän 2–3 senttimetrin kerroksen muodostuminen voi kestää jopa tuhat vuotta.

Lyhyesti sanottuna, ilman hyvinvoivaa maaperää meillä ei ole enää viljelysmaata, jolla kasvattaa viljaa, hedelmiä ja vihanneksia ruokkiaksemme koko väestön. Ja tällä tahdilla, jolla käytämme maaperää, saastutamme sitä ja otamme enemmän kuin annamme takaisin – emme voi odottaa tuhatta vuotta saadaksemme vain ohuen, 2–3 senttimetrin paksuisen, kerroksen.